Tunnen sen taas

Tuntuu, että hukun.

En veteen vaan omiin ajatuksiini.
Muistoihin.
Muisti osasto ajalta alkaa palautumaan mieleeni...
Muistan asioita, joita en silloin ymmärtänyt.
Yritän olla ajattelematta ja keskittyä elämään,
Kun olen yksin huomaan miettiväni inhottavia asioita.
En halua tehdä niitä, en halua kokea sitä enää koskaan.
En vain voi käskeä sitä kuiskuttelemasta korvaani.
Yöllä se suorastaan huusi minulle.
Minun täytyi totella.
Täytyi nähdä verta
Mitä muutakaan olisin voinut tehdä kun halusin nukkua.



Aamulla heräsin.
Nousin ylös ja kävelin keittiöön tiskaamaan eilis illan teemukia.
Tiskasin ja kävelin suihkuun.
En ymmärrä että miten vasta tässä vaiheessa tajusin kuinka kipeä käteni on.
Sehän oli suorastaan tulessa..
Palasin takaisin tiskipöydälle, verta.
Palasin vielä taaksepäin, verta.
Hetken aikaa kuvittelin, että joku on yöllä ollut kodissani.
Pistänyt minua veitsellä käteen ja karannut.
Mutta niinhän siellä olikin.
Hän kävi kodissani, huusi minulle ja pakotti tekemään sen.
Joten voinko sanoa, ettei jälki ollut minun tekemäni?
Vaikka minä sen itse teinkin.



Celina itkee öisin.
Illalla kun yritän laittaa nukkumaan Celina itkee.
Itkeekö hän nälkää vai onko hänellä kylmä?
En voi tietää
En voi auttaa
En voi pysäyttää
Minun vain on kuunneltava sitä
Miettiä millaista se olisi ollut kun olisinkin voinut kaapata hänet lämpimään syliini
Sanoa kuinka paljon häntä rakastan
ja antaa hänen nukahtaa syliini.