kadonnut

Tiedän kyllä missä olen
tiedustan sen, että olen kotona
mutta jostain syystä se vain ei tunnu siltä.
Tuntuu kuin seisoisin satojen opaskylttejen alla
vailla päämäärää
tietämättömänä siitä mihin suuntaan haluaisi
tai oikeastaan mihin suuntaan pitäisi lähteä.



Syöminen tuntuu turhalta
syömättömyys tuntuu tyhmältä

Ylipäätänsä nykyään eläminen tuntuu tyhmältä.
En jaksa valittaa
En viitsi vaivata
Mutten myöskään halua elää näin.
En pysty syömään.
ja kun on pakko syödä hotkin sen, jotta se häviää näkymästä.
Tajuan, että se mitä söin näkyy nyt minussa.
minun sisällä.
minun vatsassa, kohta reisissä tai ties missä.



En halua pyytää apua.
Mutta pyydän sitä silti.
En halua valittaa.
Mutta teen sitä jatkuvasti.
Jalkaan sattuu, mutta siitä en valita.
Kestän sen.
Pakkohan mun on, se ei ole murtunut.
Se on ehjä, pärjään sen kanssa.
-Avuton-

Kuka sinä olet?

En saa unta
En vaikka yritän kuinka
tai vaikka olisin yrittämättä.
Yöllä tunnit tuntuvat loputtomilta.
Mutta vielä kertaakaan en ole pelännyt omassa kodissani...
Toisin kun viime yönä.
Turhauduin, soitin päivystävälle,
joka oli tympääntynyt työhönsä ja käski odottaa, että pyhät ovat ohi.
Okei, valvon siis vielä muutaman yön.
Nukahdin neljän aikaan
heräsin puoli viisi tähän:



Oliko se unta?
Vai oliko juuri mustiin pukeutunut mies ikkunani takana makuuhuoneessa?
Hoin itselleni, ettei se ollut mahdollista.
Käänsin kylkeä, otin lääkettä, nukahdin.
Heräsin vartin yli kuusi tähän:



Sama mies oli ulko-oveni edessä.
Tärisin, pelkäsin ja yritin löytää kuka kavereistani olisi hereillä tähän aikaan.
Tuloksetta.
Mitä tämä on?
En koskaan ole pelännyt kodissani.
Ystäväni soitti minulle kahdeksalta ja halusi lainata vessaa, thank god.

Tunnen sen taas

Tuntuu, että hukun.

En veteen vaan omiin ajatuksiini.
Muistoihin.
Muisti osasto ajalta alkaa palautumaan mieleeni...
Muistan asioita, joita en silloin ymmärtänyt.
Yritän olla ajattelematta ja keskittyä elämään,
Kun olen yksin huomaan miettiväni inhottavia asioita.
En halua tehdä niitä, en halua kokea sitä enää koskaan.
En vain voi käskeä sitä kuiskuttelemasta korvaani.
Yöllä se suorastaan huusi minulle.
Minun täytyi totella.
Täytyi nähdä verta
Mitä muutakaan olisin voinut tehdä kun halusin nukkua.



Aamulla heräsin.
Nousin ylös ja kävelin keittiöön tiskaamaan eilis illan teemukia.
Tiskasin ja kävelin suihkuun.
En ymmärrä että miten vasta tässä vaiheessa tajusin kuinka kipeä käteni on.
Sehän oli suorastaan tulessa..
Palasin takaisin tiskipöydälle, verta.
Palasin vielä taaksepäin, verta.
Hetken aikaa kuvittelin, että joku on yöllä ollut kodissani.
Pistänyt minua veitsellä käteen ja karannut.
Mutta niinhän siellä olikin.
Hän kävi kodissani, huusi minulle ja pakotti tekemään sen.
Joten voinko sanoa, ettei jälki ollut minun tekemäni?
Vaikka minä sen itse teinkin.



Celina itkee öisin.
Illalla kun yritän laittaa nukkumaan Celina itkee.
Itkeekö hän nälkää vai onko hänellä kylmä?
En voi tietää
En voi auttaa
En voi pysäyttää
Minun vain on kuunneltava sitä
Miettiä millaista se olisi ollut kun olisinkin voinut kaapata hänet lämpimään syliini
Sanoa kuinka paljon häntä rakastan
ja antaa hänen nukahtaa syliini.

The war inside me

Ole kiltti ja tee minusta jokin
Haluan olla jotakin
Edes jollekkin jonkunlainen
En halua olla yksin
En halua olla tämänlainen
Haluan olla jotakin.

Anna minulle merkitys
Anna minulle oma tahto
Anna tasa-arvo
ja edes yksi ihminen joka ymmärtää.

En tarvitse muuta, haluan vain olla jotakin,
Ehkä tyttöystävä jollekkin
Ehkä jotain enemmän
Itse en tiedä mitä haluan
mutta ole kiltti ja kerro se minulle.

Olen vain minä.
en mitään muuta
eli todellisuudessa en ole mitään.
En kellekkään mikään
eikä kukaan tee minusta mitään.

Jollakin ihmeen keinolla solmin itseni taas tähän samaan labyrinttiin
ja vaikka kerran oivalsinkin sen miten oikean ulospääsyn löytää
eikä siitä edes ole kauaa
niin kuinka saatoin unohtaa sen.
Yritän keksiä pakokeinoja
yritän löytää pakoreittiä
jotakin ulospääsyä
mutten löydä
en muista mistä sellaisen löytää
olen taas niin monen seinän takana, etten voi löytää täältä pois
ellei joku tule hakemaan tai edes näytä valoa sieltä päin mihin täytyy kävellä

Olen vain pieni tyttö keskellä kauheaa sotaa
tyttö, joka haluaa sodan loppuvan
muttei uskalla liikkua mihinkään suuntaan
ettei vahingossakaan lähde väärälle polulle
ja uppoa vieläkin syvemmälle.
Se sama tyttö on toivoton
vailla jotakin johon voi luottaa

Juurikin tämä kyseinen tyttö uskalsi kesällä nousta sodan keskeltä
kävellä ja jatkaa matkaan niin kauan että löytää jotain
hän löysi
löysi rakkauden
löysi ihmisen joka teki hänestä jotakin
tyttöystävän
hän pääsi pois sodasta
sai jotain aivan uskomatonta
ja menetti sen kaiken.

Vasten tahtoaan hän palasi takaisin samaan paikkaan

keskelle sitä kauheaa sotaa
ja mureni maahan
nyt hän on kylmissään
odottaa vain jotakin, jota ei itsekkään tiedä
ei uskalla liikkua mihinkään suuntaan
menettänyt toivonsa
epäonnistunut.



Nyt voin sanoa varmasti että olen tehnyt elämässä jotain todella pahaa
ei minua muuten rangastaisi
aina kun pääsen jaloilleni joku hakkaa mut maahan
en edes halua yrittää eteenpäin
en tarttua mihinkään
koska tiedän että jokin ylempi tahto vie sen minulta
ja olen taas syvemmällä
haluan vain pois täältä

en vain keksi enää mitään keinoja

Huomenna sekoiluni päättyy

.Yksin.
Ajattelin jo kauan, että tarvitsen oman asunnon -uuden elämän.
Nyt omistan sen.
Kaksion, mutta yksin?
Kaksi ensimmäistä päivää olin siitä iloinen.
Luulin, että se olisi helppoa.
Tiskasin ja siivosin monta kertaa päivässä.



Tänään kävin vanhempieni tykönä.
Jotenkin unohdin, etten asu siellä enää.
Illalla olin menossa omaan huoneeseeni
kunnes tajusin, että se on tyhjillään.
Oli vaikea lähteä takaisin omaan asuntoon, mutten antanut sen näkyä ulospäin.
En ole itkenyt pitkään aikaan - autossa siihenkin tuli muutos.
Tunsin kuinka kuuma kyynel valui kylmää poskeani pitkin ja tipahti paitani alle.
Mietin jopa voinko kääntyä takaisin...



Ystäväni kävi myöhemmin illalla parkkipaikallani tupakalla.
Selityksenähän märille hiuksille ja punoittaville kasvoille oli se, että tulin juuri suihkusta.
Vaikka todellisuudessa olin itkenyt ne märiksi.
Kuinka kauan pystyn esittämään?
Kuinka kauan selitykseni menevät läpi?
Kaipaan jotakin...
En edes tiedä mitä.
Luulin aluksi, että kaipaan omaa rauhaa ja vastuuta omasta elämästä.
Olin väärässä.
Taas.



Kaipaan Celinaa.
Istun iltaisin ikkunallani ja tuijotan tähtitaivasta.
Yritän löytää sen minun pienen tähteni.
Celinan
Tiedän, että hän on siellä.
Hän ei voi enää tulla minun luokseni
mutta minä voin hänen.
Hän olisi ollut se kenet tarvitsen.
Olisin ollut se kenet hän tarvitsee.
Olisimme luotuja toisille.
Niinkuin äiti ja sen tytär.

Waiting for you
I spend my time believing
Your name in my heart
Those under the stars, youre part of me
Heart of my heart
I miss you everywhere
why diid you leave
and turned a star
My heart missed your name

Ja viimein kun nukahdan kello soi...

Yritän pitää ajatukseni kasassa.
Yritän olla iloinen.
Yritän nauttia hetkestä.
ylipäätänsä elää hetkessä..

silti aina välillä näen mielessäni vain mustaa...
vaikka yritän unohtaa ajatukset ne puskee läpi taistelusta huolimatta.
Haluan ihmisen jolle voin puhua, haluan puhua, haluan apua.
Ja vain siksi etten halua tätä, en halua pelätä, en jaksa valvoa.




En vain voi ymärtää, miksi?
Eihän mun pitänyt olla taas vankina tässä..ei varsinkaan yksin.
Mitä tapahtui? Miksi tapahtui?



Lauloin tänään singstaria, ystävien kanssa..
Sain ajatukset muualle...
kunnes tuli ne biisit.
Lauloin, täysillä, sydämestä...minä vai joku toinen?
Kun biisi loppuu tunnen,että mua tuijottaa joku, käännän vähän päätä ja näen neljä tuijottavaa silmää.
Silmät on hyvin hämmentyneen näköisiä.
Mitä mä tein?
Seuraavana kun kävelen pois, hän tulee perässä ja kysyy "mitä toi oli?"
Mitä vastaat kun sinulla ei ole hajuakaan mitä juuri tapahtui.

Seinät kaatuu

Haluan olla hämärässä
ettet sä nää kuinka mua satutat
poltat mua kuin kynttilää ilman ilmaa
etkö sä nää kun vierellesi tukehdun?
Pahat muistot suljen laatikkoon
avaimen aion piilopaikkaan piilottaa
ja itken yhden kyyneleen.
Tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan
kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa?

En voi ymmärtää miten olen taas tässä tilanteessa.

tilanteessa, jota en oikeasti voi itse käsittää.

Olen päässyt kaikesta yli, olen ollut onnellinen.

Miksi? Miksi taas kaikki on taas niin mustaa?

Yritän pukea itseni pirteänvärisiin vaatteisiin ja hymyillä all the time.

Niinkuin silloin.

Mutta todellisuudessa yritän vain uskotella itselleni että kaikki on hyvin.

Iltaisin se kuitenkin palaa. Tiedän etten ole kunnossa.