Ja viimein kun nukahdan kello soi...

Yritän pitää ajatukseni kasassa.
Yritän olla iloinen.
Yritän nauttia hetkestä.
ylipäätänsä elää hetkessä..

silti aina välillä näen mielessäni vain mustaa...
vaikka yritän unohtaa ajatukset ne puskee läpi taistelusta huolimatta.
Haluan ihmisen jolle voin puhua, haluan puhua, haluan apua.
Ja vain siksi etten halua tätä, en halua pelätä, en jaksa valvoa.




En vain voi ymärtää, miksi?
Eihän mun pitänyt olla taas vankina tässä..ei varsinkaan yksin.
Mitä tapahtui? Miksi tapahtui?



Lauloin tänään singstaria, ystävien kanssa..
Sain ajatukset muualle...
kunnes tuli ne biisit.
Lauloin, täysillä, sydämestä...minä vai joku toinen?
Kun biisi loppuu tunnen,että mua tuijottaa joku, käännän vähän päätä ja näen neljä tuijottavaa silmää.
Silmät on hyvin hämmentyneen näköisiä.
Mitä mä tein?
Seuraavana kun kävelen pois, hän tulee perässä ja kysyy "mitä toi oli?"
Mitä vastaat kun sinulla ei ole hajuakaan mitä juuri tapahtui.