Vierekkäin

 https://www.youtube.com/watch?v=g31N0W6whXk

Tuntuu, ettei mulla riitä sanat kertomaan mitään mitä tunnen sisällä.
Ne, jotka on menettäny itelleen tärkeän ihmisen, tietää tän tunteen.
Jos olisin vaikka menettänyt vain toisen, jaksaisin sen toisen tähden eteenpäin.
Mutta miksi?
Miksi minä menetin molemmat?
Juuri kun luulin, että elämäni alkaa menemään oikeille raiteille.
Löysin itselle miehen, jonka kanssa halusin rakentaa tulevaisuuden.
Odotin meille lasta.
Näin ultraäänikuvat ja kuulin sen tiheään lyövän sydämen...
Miksi ne molemmat täytyi viedä?
Pelkään vain kokoajan, että milloin menetän ystäväni?
Nyt kun he ovat ainoat, milloin nekin viedään?
En uskalla enää edes nauttia mistään.
Pääosin esitän vain vahvaa.
Oikeasti olen heikko, olen hajalla ja kaipaan ihmistä vierelleni.
Kaipaan raskausajan pahoinvointia ja unettomia öitä.
Elämä vain tuntuu niin epäreilulta.
Juuri kun kaikki oli palaamassa ennalleen.
Halusin liittää tähän tekstiin tuon Kaija Koon kappaleen, koska se vain on niin kaunis.
Onneksi näinä pimeinä tunteina minulla on musiikki.